Avainsana: huonekasvit

Iloa huonekasveista

Nopeasti on syys alkanut ja lisääntyvän hämärän pilvisinä päivinä todella huomaa. Lokakuu on alkamaisillaan tarkoittaen sitä, että syyskauden puoliväliä elellään jokseenkin kesäisissä lämpötiloissa.

Ulkona vihmoo vettä, taivas on harmaana ja puut valmistautuvat muun luonnon tapaan talviunilleen. Tänä vuonna koivut ovat olleet ensimmäisinä pudottamassa lehtiään, jotka eivät ole kunnolla vaihtaneet edes väriään vielä. Muutamia vaahteroita olen nähnyt punertavina, mutta ilmeisen lämpimän sään vuoksi luonnon värileikki antaa vielä odottaa itseään. Sienet tuntuvat villiintyneen kasvuun ja niitä näkyy tienvarsillakin ihan kiitettävän kokoisina rykelminä, monina lajikkeina. Linnut ovat parvina lennelleet kohti eteläisempiä näkymiä kattomme yllä.

Olen laitellut kotiin uusia ja vanhoja huonekasveja, istuttanut ja juurruttanutkin mummon kanssa yhteistuumin molempiin koteihin näitä hyvän mielen tuojia. Onnistuu homma näin syksylläkin, näköjään.

Huonekasveja on nyt paljon enemmän, kuin aikoihin ja niille paikkojen löytäminen teettää taas hieman työtä. Peikonlehti suurimpana sai seinähyllyyn oman paikkansa, samoin toinen samanmoinen pääsi hämärään seinän ja hyllyn välitilaan.

Kultaköynnökselle tein ruukkuun ympyrän mallisen tuen, jota pitkin voi kasvaa, jos kasvaa. Vielä olisi muutama juurrutettu köynnöksen oksa odottamassa istuttamista, kunhan saisin aikaiseksi hankkia sopivan ruukun.

Ajattelin kokeilla amppeliin kultakäynnöstä, josko kasvaisi paremmin siinä? Kasvin sijoittelu ikkunan eteen luonnistuu amppelissa parhaiten. Kultaköynnös on valoa vaativa kasvi ja meillä menestyminen on tämän vuoksi heikkoa kodin yleisen pimeyden vuoksi. Vaikka ikkunoita on, valoa ei riitä tarpeeksi edes ihmisten tarpeiksi. Onneksi emme tästä kärsi kovinkaan paljoa, hämärän hyssy on arkea meillä, meille.

Aaloe on uusin tulokas, ja saa nyt nähdä, miten se meillä menestyy?

Kuvissa olevien muiden kasvien nimiä en tähän hätään valitettavasti saa mieleen. Kasvin nimen tietämisellä ei ole minulle väliä/merkitystä, ja en paina niitä mieleeni mitenkään erityisesti.

Nuorena hoidin huonekasvit varsin hyvällä menestyksellä. Nykyisin en voi sanoa samaa. Unohdan jutella kasveille, unohdan myös kastelun joskus pidemmäksikin aikaa. Lannoitus on hepreaa jne. Altakasteluruukut pelastavat jonkinverran, mutta osa lajikkeista ei tykkää kasvaa niissä. Saan pidettyä yleensä kasvit kitukasvuisina hengissä, toisin kuin mummo. Hänen hoidossaan kasvit kasvavat liiankin hyvin, liian suuriksi lyhyessä ajassa ja toisinaan saan häneltä hävitykseen päätyviä kasveja meille.

Kaikesta huolimatta pidän huonekasveista ja elämä ilman niitä olisi kovin väritöntä ja ja. Huonekasvit ovat ilo elämässä, vaikka sen pienen tahi isomman hetken, minkä ehtivät säilyä hengissä.

Helmikuun parhaat

Helmikuun parhaat palat kuvina

Mummojuttuja eli pikkuinen kävi yökyläilemässä meillä ja heti käytin tilaisuuden hyväkseni, eli harjoittelin poikien hiusten leikkuuta. Alkuun saksin vain etuhiukset, jotka varmasti tuntuivat ikäviltä pikkuisen suussa ja silmillä ja myöhemmin sitten äitinsä pyysi myös takatukan lyhyeksi. Pitkän tukan hoitaminen pikkuisen vauhdissa osoittautui ainakin itselleni hieman haasteelliseksi hiuslaadun ollessa melkoisen takkuuntuvaa ja kihartuvaa lajia. Kokemuksesta tiedän, ettei mitkään maailman hoitoaineet auta tähän tukkalajiin. Säästin tupsun takatukkaa pieneen rasiaan.

On oikeastaan melkoisen jännää olla osa pikkuihmisen maailmaa, luottamus ja kaikki muu on rakentunut vähän kerrassaan pikkuihmisen ja meidän perheen jäsenien välille. Vuorovaikutus muuttuu sitä mukaa, kuin pikkuinen oppii puhumaan ja on mukavaa keskustella, kun selvästi toinen ymmärtää ja tulee ymmärretyksi. Puheessa on jo 4 sanan lauseita ja sanavarasto karttuu hurjaa vauhtia. On hienoa nähdä kaikki se kasvu ja kehitys, mitä tapahtuu jatkuvasti.

Umppa se jaksaa aina vaan meditoida omissa huskymaisissa asennoissaan ja aina joskus näistä asennoista nappaan kuvan ohimennessäni. Tuossa kohden taisi olla nyt parhaat energiat tällä kertaa? Ulkoilukuvia en edelleen saa otetuksi, tekosyynä on liian kylmä ja tuulinen ilma ja kädet jäätyvät nopeasti.

Vanhalle mummolle annoin yhden kaktusruukun, (pelasti yhden kappaleen) ja odotettavissa on, että hyvällä hoidolla kasvi lähtee kasvuun ja poikasista saa sitten myöhemmin kunnon kasvin meidänkin kotiin. Meillä on sisällä näin talvisaikaan luonnonvaloa todella heikosti ja kasvit kärsivät myös siitä. Ikkunan läheisyyteen ei kylmän vedon ja patterin vuoksi voi sijoittaa kasveja, sen olen kokeillut. Kasveihin olisi taas kohta paneuduttava, ainakin mullanvaihdon ja ruukkujen vaihdon osalta. Vähän ikävöin kadonnutta kykyäni saada kaikenlaiset kasvit kukoistamaan, mutta kaupasta saa lisää tarvittaessa kasveja.

Helmikuu päättyi osaltani siivoukseen tyttären avustuksella, vaihdoin ilmavampaan järjestykseen olohuone/makuuhuonekombon ja edelleen kaipailen jotakin ideaa erottamaan nämä kaksi toisistaan jollakin tavoin. Samoin ulkoa sisään tullessa ensimmäiseksi huomio kiinnittyy sänkyyni, koska eteisen osuus on kovin hassusti myös ilman väliseinää. Uusin olohuoneeseen asetelman ja edelleen poltan kynttilää iltaisin. Kaapin kätköistä löysin valkoisen kynttilän tilalle ruusujen sävyisen punertavan kynttilän ja siinä hieman piristystä kevään odotukseen.

Pyykinpesunurkkaukseen on tulossa muutos, vihdoinkin. Saan asiaankuuluvan viikkaustason sekä säilytystilaa tavaroille, joita yleensä kylpy,-kodinhoitotilassa säilytetään. Sauna ei ole kovin turvallinen säilytystila kuitenkaan ja sinne olen joutunut sijoittamaan lauteille tilanpuutteen vuoksi joitakin arjessa jatkuvasti tarvittavia juttuja. Ja oikeastaan enempää en voi karsia tavaroista, kaikkea tarvitsen tasaisesti ja elämänlaatua en tietoisesti halua tämän enempää huonontaa.