Aivosumu, väsymys, mielialan lasku, uupuminen, masentuminen, kivut ja muut sairaudet, kiinnostusten menettäminen, hällä-väliä asenteet, evvk ja mitä niitä nyt kaikkea onkaan negaatioita. Niitä asioita kuitenkin, mitkä hiipivät hiljaa ja täysin huomaamatta elämään, vaikuttaen kaikkeen, niin ulkoisella, kuin sisäiselläkin tasolla.
Kun keho huutaa pysähtymään, rauhoittumaan ja rauhoittamaan elämää, tekemisiä. Sitä ei yleensä huomaa, ei ennenkuin tuntuu olevan jo liian myöhäistä. Pitäisi jaksaa, vielä vähän ennenkuin voi hellittää…
Kiire, saatavilla olo 24h, meno sinne ja tänne. Seis ja flunssa iskee, päätä särkee ja vielä pitäisi jaksaa, vaikkei jaksaisikaan. Ihminen sopeutuu hämmästyttävän pitkään epämukavaan ja luonnottomaan tahtiin arjessa. Lisätään tähän yhtälöön vielä ne ns. nollaukset arjesta, mahdollisesti illanvietto ystävien kera ylimääräisine menoineen ja valvomisineen.
Ei ihme, kun vähän kiristää ja väsyttää ja kotona alkaa olla tilanne, ettei mitenkään jaksaisi edes eväänsä liikauttaa ja sitä alkaa oikein tosissaan ihmetellä, ”Onko pakko, jos ei jaksa?”
Hallitsetko elämääsi itse vai elämä sittenkin sinua?
On kalenterit, sovellukset ja elämäntapa-oppaat, some tuuppaa vinkkejä sinne ja tänne, iltalehtien otsikointi kertoo sinun tehneen aina kaiken väärin tai vähintäänkin pitäisi jotakin tehdä.
Uutiset kertovat maailman olevan kovin pahasti vinksallaan. Huh, ota siinä sitten asenne kohdilleen ja perushymy koristamaan ilmettä?
Maailmamme on laajentunut pienistä naapurustoista koko maailmanlaajuiseksi tantereeksi ja teköäly on vallannut tarinoillaan yhä suurenevan osan verkkomaailmasta. Kohtaammeko ihmisiä vai pelkkiä kuvajaisia kulkiessa tuolla ulkona? Mikä on aitoa?
Ilokseni olen ollut huomaavinani myös toisenlaista suunnanmuutosta; ihmiset hakevat elämäänsä lempeyttä, iloa, aitoja kohtaamisia ja yhteyttä luonnon kanssa. Ennenkaikkea aitoa luonnollisuutta osaksi elämäänsä. Moni pyrkii poispäin nykyisestä markkinoiden valloittamasta elämäntavasta kohti kohtuullista ja kohtaavaa elämäntapaa, jossa raha ja kulutus eivät näyttele pääosaa.
Yhä useampi on alkanut hidastaa tahtiaan löytäessään sisimmästään ne asiat, mitkä oikeasti ovat juuri itselle tärkeitä vaalien niitä ja asettaen niitä tärkeysjärjestyksessä etusijalle.
Elämän hidastaminen ja suunnan muutos sisimpään on oiva investointi omaan hyvinvointiin ja viikkojen kuluessa saattaa huomata, kuinka olo kohentuu ylimääräisen sälän jäätyä pois elämästä. Elämää ei tarvitse suorittaa läpi, kuin jotakin peliä pelattaisiin alusta loppuun.
Hetkessä on taikaa, elämässä uusia sävyjä ilman ulkopuolelta tulevia vaatimuksia.
On yllättävän vapauttavaa elää elämäänsä ilman ”-kun pitäisi….” vaatimuksia. Sellaisia, kun pitäisi sitä ja tätä, jotta voit olla muiden silmissä ”kunnon ihminen”. On ehkä hauskaakin elää omannäköistä elämää ja valita elämään asioita, jotka tuovat iloa usein jopa täysin ilmaiseksi.
Luopuminen ajatuksena voi tuntua jopa kamalalta, varsinkin jos on kasvanut kovin kulutuskeskeiseen elämäntapaan ja siitä on muodostunut vahva tapa elää elämäänsä. Yksinkertaistaminen voi pelottaa, koska elämästä tuntuu jäävän siten niin paljon pois. On ehkä vaikea edes kuvitella rauhoittumista suuremmassa mittakaavassa ja kieltäytyminen saattaa olla erittäin vaikeaa, jos on aina tottunut automaattisesti sanomaan kyllä.
Kokemuksesta olen oppinut sen, miten yksinkertaiset ja pienet asiat tuovat suuremman ilon ja se ilo on myös jotenkin syvempää ja enemmän aidon tuntuista kokemista. Jokainen yksittäinen hetki tuntuu, ainakin jollain lailla merkitykselliseltä.
Asiat elämässä tapahtuvat omalla painollaan, ajallaan. Kiire on jäänyt jonnekin menneisyyteen. Mitä enemmän yksinkertaistan omaa elämääni, sen helpommaksi elo muuttuu. Moni muukin on ymmärtänyt saman, myös löytäen kokonaan uudenlaisen tavan elää elämäänsä.
Tässä ja nyt, olla kiitollinen siitä mitä on!