Autostamme hajosi ilmastointi juuri sopivaan aikaan. Viilennykselle ei ole ollut tarvetta näillä keleillä, onneksi. Auto on siis korjaamolla muutaman päivän ja heti on kovin orpo olo, ilman mahdollisuutta liikkua sujuvasti. Onneksi suurimmalla osalla lapsia on mahdollisuus kuskailla minua, jos tarve niin vaatisi.
Tulevaan kesään mahtuisi parit juhlat, joihin joudun hankkimaan valitettavasti uuden asun. Kävin hieman vakoilemassa tarjontaa ja yllätyin positiivisesti käsillä olevaan valikoimaan. Tyttären kanssa kiertelimme liikkeitä ja minulle tuli monessa kohtaa sellainen mummo-olo. Katselin siis jo selvästi varttuneemman väen vaatteita, osin siitäkin syystä, kun vatsani pömpöttää ikävästi ja isompien vaatekokojen rekeissä on huomioitu keskivartalolihavuus ihan mukavasti ja istuvuus on unohdettu asiallisesti. Tiedän nyt mistä löydän tämän kesän juhlamekon, joka peittää asiallisesti.
Ostoskeskuksessa olisi oikein mukava pikkuliike tarjonnan perusteella, mutta siellä on todella ikävä tunnelma asioida. Myyjät ilmaisevat ilmein ja elein ja sananpainoin hyvin selvästi ulkonäköä arvioiden, ettemme ole heidän näkökulmasta katsottuna toivottuja asiakkaita. Heti liikkeeseen astuttaessa tulee itselle sellainen kovin vaivautunut olo ja vaikka kyseisestä putiikista olenkin vuosien varrella hankkinut useita asuja, en asioi siellä mielelläni edellä mainituista kokemuksista johtuen. Asiakasprofilointi on toisinaan sieltä jostakin, ja selvästi on oppi mennyt myyjille perille. Käytetään sitä ammattitaitoa/energiaa vain niihin asiakkaisiin, jotka sopivat etukäteen valikoituun profiiliin. Valitettavasti se karkoittaa ainakin minut, joka en mahdu tavallisena arkena heidän profiiliinsa. Voihan sekin olla tietty yksi syy, että liikkeellä menee erittäin hyvin taloudellisesti ja heillä on oikeasti varaa valikoida asiakkaansa. Se on tosin aika epätodennäköistä tässä kaupungissa.
Vaan annas olla, kun menet liikkeisiin laittautumatta, pelkät arkiset vermeet päällä, samalla kun poikkeaa ruoka-ostoilla tai pikaisesti muuten jossakin jotakin asiaa toimittamassa. Myyjät liikkeissään katsovat silloin pitkin nenänvarttaan ja eivät edes tervehdi, menettäen varman ja maksavan asiakkaan siinä nyrpistellessään. Joidenkin liikkeiden hienous voisi näkyä siinä asiakaspalvelussakin ja olen tällaisiä liikkeitä oppinut varomaan ja vien varani sinne, missä asiakkaan ulkoinen olemus ei määritä palvelualttiutta. Ulkonäön tai vaatetuksen perusteella arvioimalla menettää asiakkaita, valitettavasti. Jos palvelua ja hyvää kohtelua saa vain laittautuneena viimeisen päälle, on tässä yhteiskunnassa jokin pahasti vinksallaan.
On kurjaa, miten pitäisi laittautua viimeisen päälle johonkin #x###xxx### ostoskeskukseen, pelkästään sen vuoksi, että saisi ikävän katseen pois iholta. Joskus olen ollut laittautuneena ja kyllä silloin myyjät juoksivat perään samaisessa putiikissa kysellen, miten voi palvella ja voi hitto sitä pokkurointia. Koin jotenkin ikäväksi myös sen mielistelyn, ja ”palvelualttiuden”.
Itse olen luopunut meikkaamisesta lähestulkoon kokonaan. Itseäni ei mokoma toimenpide kiinnosta tippaakaan ja en osaa olla niin kohtelias, jotta ehostaisin itseäni edes toisten vuoksi. En elä elämääni toisten vuoksi, ja miksi siis miellyttää muita, jos ja kun itselle asia on merkityksetön? Olen ihan sinut itseni kanssa, ilman kerrosta pakkelia kasvoilla.
Meikkaamattomuus on itselleni valinta, tietoinen valinta olla tekemättä kyseistä asiaa. Valinnan ansiosta säästyy euroset ja energia johonkin muuhun, itselleni mieluisampaan asiaan tai säästöön. Samoin on vaikkapa hiusten värjäämisen kanssa. Väri on melkoista myrkkyä keholle ja harvalla on enää tänäpäivänä oma luonnollinen hiusten sävy näkyvissä. Värjääminen/meikkaaminen on monelle osa jokapäiväistä elämää ja yksi osa identiteettiä, jolla saadaan iloa omaan elämään. Sekin on ihan ok. Juhliin on sitten ihan mukava minustakin laittautua, se nostaa hieman tunnelmaa ja saa tilanteen tuntumaan jännittävältä. Olen myös töissä ollessani pyrkinyt siistimään kuontaloni tietäen hyvin yleisen mielipiteen. Naisille itsensä ehostaminen tarkoittaa lähestulkoon samaa asiaa, kuin itsestä huolen pitäminen ja jos et meikkaa, et pidä itsestäsi huolta. Vaikka asiahan ei niin ole todellisuudessa. Olen työelämässäkin joutunut puolustautumaan omalta meikkaamattomuudeltani ihan samoin, kuin lapsena joistakin ominaisuuksistani ulkonäössäni.
Olen ollut positivisesti yllättynyt , jättäessäni myös hiusvärin pois elämästäni useampi vuosi sitten. Lapsesta asti kuvittelin, luulin oman värini hiuksissa olevan ruman ja mitättömän värisen. Poikkeaahan oma luonnollinen väri hiuksissani ja muistan saaneeni hiusteni väristä palautetta jo alakoulun ”kavereilta”, jotka asiaa ihmettelivät ja oikeastaan heidän takiaan aloinkin jo hyvin nuorena värjäämään hiuksiani lopettaakseni sen iänikuisen ihmettelyn ja kommentoinnin oikeasta väristäni. Muistan joidenkin todenneen, ettei kenellekäkään voi olla sen väristä hiusta luontaisesti ja, että minun oli pakko heidän mielestään värjätä sitä salaa kotona ja näin siis alakouluikäiset väittivät minulle. Riitahan siitäkin sitten aina syntyi, minun ja muiden välille.
Punainen pigmentti minussa on ja pysyy yhdessä pisamien kanssa vuodesta toiseen ja sille en mahda mitään. Lapsena muistan, kuinka joku kertoi minulle, että pisamista pääsee eroon sammakonkutua sivelemällä iholle ja minähän sitten hyväuskoisena lapsena keväisin yritin karkottaa ominaisuuttani pois, kyllästyneenä erityisesti muiden ihmisten kommentteihin ulkonäöstäni. Häpesin hiuksiani ja kasvoille auringossa ilmestyviä pisamia aina siitä asti, kun ”kaverit” keksivät niistä alkaa huomauttamaan ja kyselemään, mitä ne ovat ja aikuiset tekivät samaa, muka ihastellen ja kertoen, miten ovat kivan näköisiä kasvoilla. Varmasti yrittivät tarkoittaa vain hyvää, vaan ominaisuuksilleen ei voi mitään itse ja jatkuva huomauttelu saa aikaan sen, että alkaa itse inhoamaan niitä asioita, joihin muut kiinnittävät toistuvasti huomionsa.
