Terveys edellä

Onhan ilmoja pidellyt, kesäkuu ja paksusti on pukeuduttava, jotta tarkenee. Illalla piti jo laittaa pipoa päähän lenkille lähtiessä ja nyt aamusesta mittari näyttää kolmea plussa-astetta. Melkoisen harvinaista näille leveysasteille. Vuosi sitten taisi olla melkoisen helteisiä kelejä jo tähän aikaan?

Kyllähän kesä saisi jo tulla, lämpöisine keleineen kaikkineen. Vaikkakin itse pidän hieman viileämmästä, lämmön uuvuttavan vaikutuksen vuoksi.

Edelliset viikot olen ravannut ”asioilla” melkoisen tiiviiseen tahtiin. Asioilla siis tarkoitan tässä yhteydessä omaan terveyteen liittyviä tutkimuksia, jotka pyörähtivät käyntiin yhdellä rytinällä ja alan itse olla helpottunut kaikesta siitä tiedosta, mikä elämässäni on aiheuttanut kitkaa jo vuosien ajan.

On löytynyt sukuvikaa, ainakin gluteenin osalta ja se taipumus kulkee näköjään geeneissä, kuten moni muukin kokemani elämää haittavaa pikkujuttu, ja niistä pikkujutuista sitten muodostuu kokonaisuus, jonka ymmärrettyäni en enää pelkästään ihmettele itsekseni ”omituisia” asioita elämässäni. Saatan joskus tulevassa näitäkin avata hieman tarkemmin, jahka sulattelen ensin itsekseni kaikkea ja tarkempia tuloksia on tiedossa enemmän. Voi olla, että tiputan läheisilleni aikamoisen möhkäleen sulateltavaksi. Hyvää tässä kaikessa on se, että erikoiset ominaisuuteni saavat selityksensä.

Vanha mummo oli hoidettava toista viikkoa sairaalassa talvisen keuhkokuumeensa parantumattomuuden vuoksi, aiheuttaen laajemman tulehdustilan koko elimistöön. Ei siis mikään ihme, ettei vanhempi mummo jaksanut oikeastaan yhtään mitään ja päivystyksestä siirtyikin kiirellisesti suoraan osastolle. Aikaa on mennyt siis mummonkin asioita hoidellessa ja järjestellessä.

Arki on pyörinyt teemana ”terveys edellä”, omia voimavaroja kuunnellessa, ja yrittäessä asettaa rajoja oman jaksamisen turvaamiseksi. Oma suurenluokan ylitsepääsemätön uupumus on kumuloituvaa mallia eli monen eri tekijän summa ja tällä hetkellä ymmärrän paremmin sitäkin osaa elämästäni. Vyyhti, jos toinenkin alkaa selviämään ja voinen odottaa jatkossa ehkäpä hieman vähemmän kuormittavaa elämää, vihdoinkin.

Jatkossa kykenen myös ”tieteellisesti” perustelemaan asiat omassa elämässäni paremmin ja toivotan jo nyt tervetulleeksi sen alkuperäisen oman itseni, sellaisena kuin synnyin. Koko elämäni olen joutunut muuttamaan persoonaani ja esittämään jotakin sellaista, mitä en todellisuussa ole ollut, ihan vain muiden ihmisten vuoksi ymmärtämättä edes miksi. Enää siihen ei ole tarvetta ja helpottuneena pääsen tutustumaan uudelleen itseeni hieman erilaisemmasta näkökulmasta käsin.

Tähän täytyy nyt mainita, miten olen ollut niin oikeassa omien kokemusteni aiheuttamien tunteiden ja havaintojen kanssa lapsuudestani saakka. Tietämättä kuitenkaan syytä, uskoen mukaparemmin tietäviä aikuisia, jotka kehoittivat aina vaan yrittämään enemmän, suoriutumaan kaikesta kiitettävästi ja minähän tein niin, luottaessani pienenä tyttönä aikuisen sanaan. Opin taitavasti esittämään rooliani ihmisten parissa. Opin miellyttämisen kautta saamaan positiivista huomiota, palautetta ja sekös on hyvin väsyttävää jatkuessaan aina vaan. Opettelin, harjoittelin ja aloin voida aina vaan huonommin, unohtaen itseni kokonaan, viimein masentuen ymmärtämättä edes miksi.

Vuosien salapoliisityö alkaa olla omalla kohdalla päätöksessään, helpotus kaikesta on päällimmäisin tunne ilon lisäksi.

Kirjoita kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *