On erikoista herätä aamuyöstä koiran tuijotukseen sängyn vierellä; Sanoo meistä se, joka herää siihen tiiviiseen tapittamiseen. Minua ei tiivis tuijotus saa hereille ja koirakin joutuu oikeasti käyttämään ääntään saadakseen minut kesken unien hereille. Mitähän on taas suuhunsa saanut arvon koira, kun ulos pitää päästä aamuyöstä kiireellä? Onneksi Uma on niin kohtelias ja kiltti malttaen odottaa isäntäväen nousevan hereille.
Tosiaan, viikonloppu vierähtää vielä toipuessa flunssasta ja kunnon lenkit jäävät vielä haaveeksi. Ihan on lepo paikallaan, vaikka pieni omantunnon ääni yrittääkin kuiskutella koiran vaatimuksista lenkkien suhteen. Flunssa ja leikattu sydän ei ehkä ole ihan paras yhdistelmä, saati jos siihen lisätään ahkera lenkkeily.
Tässä on ollut nyt aikaa, hieman vaivata päätä, ajatellen myös varautumista. Ruokien suhteen kaapistot pitäisi olla kunnossa. Opiskeluaika silloin nuorena opetti nopeasti, kuinka paljon ja mitä kannattaa olla kaapeissa, jotta parikin viikkoa pärjää ilman ostoksia.
Vedelle on ämpäri sekä pari isoa kanisteria. Vielä olisi hyvä hankkia muutama kanisteri avaamatonta vettä johonkin komeron nurkkaan hautumaan. Muutoin pitäisi kaiken olla kunnossa suurinpiirtein ja omia tapoja ostoksien suhteen pitäisi nyt palautella mieleen eli avattujen pakkauksien rinnalle toinen avaamaton pakkaus valmiiksi odottamaan.
Tila kodissa on rajallinen tässäkin ja olen pitkälti luopunut tuosta tavastani vuosien saatossa ja nyt pitäisi palautella tapa uudelleen tuonne selkärankaan. Etsiä ja järjestellä uudemman kerran osa tavaroita helposti saataville.
Totesin itse menneellä viikolla yhdelle nuorista, kuinka itsestäni tuntuu niin hurjalta ja kamalalta ottaa edes puheeksi näitä varautumisasioita ja kysellä sitä, kuinka nuori itse toimisi tilanteessa, jossa vaikka känny ei toimisi ja hän ei olisi kotona ja olisi jokin yllättävä tilanne edessä? Siitähän olemme aina puhuneet, että kotiin pitää tulla, vaan jos tilanne olisi sellainen, ettei kotiin pääsisi jostain syystä? Kuinka siinä tilanteessa toimisi?
On jotenkin surullista pohtia vielä 2022 tämmöistä, eikö ihmiset ole sittenkään oppineet mitään historiasta? Ilmeisesti eivät, koska rauhaa on horjutettu euroopan alueella roimasti ja aina on se joku taho, joka hyötyy tällaisessa tilanteessa, pelaten omaan pussiinsa.
Heitin vitsiä joskus edellisen vuosikymmenen alussa tilanteesta, jossa aina tarpeentullen partsille vaihdetaan liehumaan eri maan lippu riippuen siitä, kukatai ketkä ohi marssivat. Läntinen, itäinen, vaiko oma vanha lippu?
Ja on ihan kamalaa tajuta, kuinka suomeenkin on nyt päästetty vapaaehtoisesti rapakon takaa suuret määrät vieraita sotilaita. Historiasta tiedän sen verran, että samankaltaisesta alkuasetelmasta on siinnyt monia sisällissotia mm. afrikassa tai lähi-idässä ja näihin maihin on muka tarvittu rauhaa turvaamaan alistaen samalla ko. maa yhden vieraan valtion tahdon alle kaikessa ja laillinen orjuus ja alkuperäisen kansan hyvinvointi on murskattu.
No, voisin tästä asiasta kirjoittaa enemmän, ja huomaan itsessäni kuitenkin laiskuutta, sillä en viitsi/jaksa alkaa perustelemaan näkökulmiani ja silloin on parempi vain olla hiljaa.
Meillä kotomaassa on kuitenkin yksi tärkeä resurssi, jota muutkin maailmalla havittelevat itselleen ja se on puhdas vesi. Tämä kannatta pitää mielessä pohtiessa maailman tilanteita. Resurssiensa kautta on moni maailman maa joutunut valitettavaan alennustilaan vieraan maan ottaessa itselleen väkisin sen mitä on halunnutkin.
