Meillä ei lapsuudessa itsenäisyyspäivää juhlittu mitenkään. Selityksenä oli, ettei ollut mitään juhlimista. Miksikö?
En välttämättä itsekään juhlisi sellaista, minkä seurauksena olisi koko elämäni ja perusturvallisuuteni murentunut. Kuvittele saavasi sodan kauhut kotiisi jokainen päivä, ja koitahan sitten juhlistaa sitä?
Ne, ketkä taistelivat, toivat kuka mitenkin sodan kotiinsa mikäli hengissä pääsivät pois. Yrittivät jatkaa elämäänsä, miten kykenivät, vammautuneina eriasteisesti. Mielenterveys hukattuna vähintäänkin. Itselääkittynä alkoholilla. Samaan syssyyn on ollut perhe, lapset huolehdittavana.
Kohtalot olivat traagisia, yhtään väheksymättä sodan jälkeistä elämää. Kolmannen sukupolven edustajat kärsivät yhä edelleen vaikutuksista ylisukupolvien kulkevien traumojen muodossa. Elämä ei palautunut koskaan enää normaaliksi.
Olen itse vasta myöhään aikuisena ymmärtänyt melkoisen vihamielisenkin asenteen itsenäisyyspäivän juhlimista kohtaan. Hinta, jonka perheet ovat maksaneet, on ollut kova niin yksilötasolla, kuin perheissäkin.
Itse kuulun siihen kolmanteen sukupolveen ja vasta aikuisena olen saanut kuulla, millaista on ollut elää sotatraumojen kanssa arkea lapsena. Ei ole mitään onnellista lapsuutta ollut sellainen. Joten ymmärrän melkoisen ikävän suhtautumisen juhlintaan itsenäisyyspäivässä. Ei todellakaan ole halua juhlia, koska juhlathan mielletään iloiseksi tapahtumaksi.
HIljainen kunnioitus, ilman karkeloita sopii siis meidänkin perheen itsenäisyyden päivään. Juhla kuuluu iloisiin asioisiin ja taistelu itsenäisyyden puolesta aikanaan ei ole ollut karkeloita ja juhlaa, vaan totista veristä vuodatusta, henkien menetystä ja tappamista. Sitä ei vaan voi juhlia iloisesti, koska itsenäisyyden hinta on ollut kaikenkaikkiaan julma.
Ihmiset rintamalla tekivät suuren ponnistuksen, jonka jälkeen alkoi varsinainen kotimaamme rakentaminen. Nyt se kotimaa on myyty ja kaupallistettu maailman hengessä ulkomaisille toimijoille ja ihmisten kovan työn tulokset valuvat toisaalle. Itsenäisyyskin on enää muisto, symbolinen aate, joka kummittelee korvan takana huutaen kaiken työn valuneen hukkaan.
Kaikki tärkeä ruukataan kirjoittaa pienellä präntillä. En nyt sano, että olisi tärkeää mutta…Maailmalla suomi on listattuna yhdeksi yritykseksi muiden joukossa, olikohan peräti nimellä Suomi Ab oy tai jotenkin sinne päin. Paljonkohan yksi suomen osake maksaa maailman markkinoilla? Kuinkahan montaa eri osakkeenomistajaa löytyykään ? Aikamoinen hyppy valtiosta yritykseksi on tapahtunut jossakin vaiheessa.
Mukavaa joulun odotusta myös tähän päivään!