Olen ollut erittäin herkkä tyyppi kaikkineen jo ihan lapsesta saakka. Opin kuitenkin piilottamaan herkkyyteni ja kehitin isommaksi kasvaessa kovin kovan kuoren, jonka taakse ei kukaan päässyt.
Aikuisuudessa suljin tietoisesti pois kaikenlaiset herkkyyteen liittyvät asiat, myöhemmin myös suljin näkyvistä kaikenlaiset tunteet ja mielenliikutukset. Tunteiden näyttäminen oli kohtalokasta ja siitä sai kärsiä aina vaan.
Pitkälle on tultu noista menneistä ajoista. Paljon olen tehnyt itseni kanssa työtä saavuttaakseni takaisin/löytääkseni kadotetun itseni, sen mikä ja kuka olen?
Nyt olen päässyt sellaiseen taitekohtaan itseni kanssa, etten voi enää kieltää sisäistä herkkyyttäni ja sen olemassa-oloa elämässäni. Tähän liittyen joudun myöntämään, etten voi kieltää enää tiettyjen asioiden ilmentymistä elämääni.
Kieltäminen on luonnistunut oikein hyvin ihan näihin päiviin asti ja vaikka, joskus olisikin herkkyys päässyt pintaan, sen olen sujuvasti työntänyt takaisin yhtä nopeasti kuin tulikin.
Jossain aiemmin kirjoitin, kuinka energiani tuntuu olevan täysin lopussa, akut ei lataudu ja olo on kovin nahkea. Netin ihmeellisen maailman syövereistä eteeni ilmestyi nopean etsimisen jälkeen tuo paljon parjattu/ylistetty henkinen puoli, energioineen kaikkineen.
Väsymykseni ylittää tällä hetkellä kaiken järjellä ajateltavan kokemuksen, se on jotain täysin älytöntä, suhteetonta ja tuntuu niin loputtomalta suolta tarpoa, että olen todellakin valmis kokeilemaan ihan kaikkea, mikä vaan saattaisi auttaa. Loputtomat vitamiini ja hivenaine yms. pillerit ja terveellinen ruoka, uni, säännöllinen rytmi jne on jo kokeiltu tuloksetta. Liikun ulkona, metsässä ja maalla ja kaverina on aina vaan aivan tajuton väsyneisyys.
Muutamana päivänä etsin ja löysin paljon, paljon sellaista tuttua, omakohtaista ja koettua koko elämäni ajalta. Kaikki huuhaa ei ole välttämättä huuhaata, vaikka sitä olenkin väistellyt, vältellyt ja kiertänyt mahdollisimman kaukaa. Energia, joka minulla on hukassa, poissa ja kadoksissa, saattaa ehkä olla sitä toisenlaista laatua, kuin puhtaasti fyysistä?
Epätoivoisena ja kyllästyneenä ja harmissani päätin kokeilla kuunnella parantavia Tiibetiläisiä ääniä sekä käpyrauhasen aktivointia. Tänään on ollut kolmas päivä kuulokkeet korvilla ja syy miksi ryhdyin kirjoittamaan asiasta, on niinkin yksinkertaisesti se, että omalle kohdalle tuntuu auttavan. Vähän kerrallaan huomaan saavani aikaan jotakin, pientä tosin ja asioiden suorittaminen ei vaadi tähtitieteellisiä voimainkoetuksia. Pikkuhiljaa alan päästä jyvälle, mistä energian kanssa työskentelyssä on kyse ja en saata enää ohittaa tätä asiaa.
Jämälankasukat sain vihdoinkin valmiiksi. Ehdin jo ajatella laittavani koko tekeleen nurkkaan ja luovuttaa. Takana näkyy pikkukiikkutuoli, joka on hiottu, kasattu uudelleen ja odottaa nyt uutta maalia pintaansa. Uudelleen verhoilua mietin vielä, ja eihän se kummoinen vaiva ole irroittaa istuinosaa, jos verhoiluun vielä päädynkin.