Säästäväisyys on tämän syksyn yksi ehkä kuumimmista puheenaiheista. Yllättäen nousseet elämisen kulut koskettavat lähes jokaista jossakin määrin ja monelle tulee ihan oikeakin tarve miettiä, mistä vielä voi arjessaan tinkiä?
Tarveperusteinen pohdinta antaa hyvää näkökulmaa siihen, mitä elämässä viimekädessä tarvitsee.
Ihmisen perustarpeitahan ovat; ravitsemus, hengittäminen,erittäminen,hygienia,uni,lämpö sekä asumus/suoja, ja kyky liikkumiseen. Ilman näitä elämän perusedellytyksiä yksinkertaisesti menettää henkensä.
No, hygienia pitäisi olla listan viimeisenä ja se ei varsinaisesti kuulu tuohon pelkistettyyn listaan ihmisen tarpeista. Hygieniakin kuuluu toki perustarpeisiin, mutta se ei ole elämälle välttämätön ja ensisijainen edellytys. Ilman hygieniaa pysyy pidemmänkin aikaa hengissä.
Suomen oloissa korostuu erityisesti lämpö sekä asumus/suoja. Kuolet tunneissa, ellet pääse jonnekin lämpimään tai liikut ulkona paleltuen ilman vaatetusta.
Ilman ravitsemusta myös kuolee muutaman viikon aikana.
Jos olisit umpinainen, ja et erittäisi jätöksiä tai hien avulla säätelisi lämpötilaa kuolema myöskin korjaisi nopsaan.
Uni on myös elintärkeää, riittävä lepo kuuluu tärkeimpiin asioihin ihmisen elämässä. Uni on kuin palkinto siitä, että muut elämän perusedellytykset ovat kunnossa ja ihminen siis selviää pitkäänkin pienellä levolla, jos muut perustarpeet ovat hakusessa ja tekeillä.
Asiat ovat siis vallan mainiosti, kun sinulla on katto pään päällä, sisällä on edes jonkin verran lämpöä sekä sinulla on vaatetus kehosi suojana. Liikkumisen kykysi paikasta toiseen takaa sinulle sen, että kykenet ylipäänsä tyydyttämään perusperustarpeesi eli hankit ravintoa ja vettä, valmistat ehkäpä ravinnon syötävään muotoon ja saat pidettyä asumuksen ja itsesi lämpimänä? Ja kun elimistösi on saanut polttoaineensa, on jätteestä päästävä eroon ja teet tarpeesi. Sitten onkin levon ja unen vuoro. Luksusta on, mikäli peseytyminen on mahdollista, sehän ei ole elämää ylläpitävää ja onkin sitten vuorossa vasta, kun muut tärkeämmät asiat on kunnossa.
Ihmisen tarpeet kasvavat siis sitä mukaa, kun elämää ylläpitävät tarpeet on ensin saatu tyydytettyä. Uni tulee kunnolla vasta, kun on massu täynnä ja olo on turvallinen ja lämmin eikä erittäminen ole ajankohtaista. Kaikki perustarpeet on siis täytetty.
Nykyaikana tarpeet ovat lisääntyneet, sitä mukaa kuin elämää ylläpitävät perustarpeet on alkaneet olla itsestäänselvyyksiä. Viimeisimpinä tarpeina ihmiselle tulee halu itsensä toteuttamiseen sekä ilmaisemiseen ja tässä tulee mukaan myös kaikenlainen kulttuuri eri muodoissaan sekä perustarpeiden tyydyttäminen mm. luxusasioilla ja ihminen alkaa myös haaveilla ja unelmoida vielä paremmista kokemuksista sekä saattaa näin ottaa turhiakin riskejä uhmaten elämän ja kuoleman rajoja.
Moni nykyajan ”tarve” on siis suoraa seurausta siitä, että elämä on yksinkertaisen helppoa ja perustarpeiden tyydytys on niin itsestään selvää, että niistä on ehtinyt tulla tylsää ja mukaan onkin tullut kaikenlaisia ilmiöitä, millä saadaan vaihtelua tavallisuuteen. On ikäänkuin luotu uusia tarpeita, joihin ihminen alkaa kokea huutavaa pulaa sopivassa hetkessä. Luonnollista kehitystä ja seurausta siis siitä, kun perustarpeiden tyydyttämiseen ei kulu energiaa ja niiden eteen ei tarvitse nähdä minkäänlaista vaivaa. Kun kaikki paremmin kuin hyvin.
Perustarpeiden ympärille on valitettavasti luotu kokonaisia kaupallisia ja einiinvälttämättömiä asioita, joista on tiukan paikan tullen helppoa irrottautua. Tai, helppoa ja helppoa? Jos olet kasvanut vauraasti, peruspalasaippua saattaa tuntua moukalta ja junttimaiselta automaattiseen vaahtokäsienpesusysteemiin verrattuna. Saman asian molemmat kuitenkin ajavat, pesevät ja lopputulos on puhdas. Toivottavasti joku sai kiinni ajatuksesta, mitä yritän sanoa 🙂
Säästäväisyyttä voi siis miettiä ihan pelkästään perustarpeiden kautta. Mitkä asiat ovat elämää ylläpitäviä? Onko sokeri sen kaikissa muodoissaan elintärkeä ainesosa omassa ravitsemuksessa esimerkiksi? Eihän se ole, sokeria on käytetty vasta vajaa 200 vuotta ja sitä ennen hunaja oli pienissä määrin mausteena ravinnossa. Ravitsemuksessa on paljon ns. turhaa, joka ei palvele perustarvetta. Alkoholi on yksi niistä asioista, mistä olen säästänyt (ja paljon) koko ikäni eli se ei ole kuulunut koskaan hankintalistalle. Samoin voi miettiä puhtauteen liittyviä hankintoja, vaatetusta, ulkonäköä jne.
Nykyisin perustarpeiden tyydytttämiseksi ei tarvitse nähdä kovin paljoa fyysistä vaivaa. Unenkin voi saada pillereiden avulla, kun keho ei muutoin liiku ja keho ei väsy luonnollisesti raskaassa työssä perustarpeiden saavuttamiseksi. Kaupasta saat mukaasi ravinnonkaltaisia asioita ja ravitsemus muutoin saattaa hoitua kaikenmaailman pillerien ja juomien kautta.
Omalle kohdalle monet aikoinani käyttöön ottamani säästövinkit on edelleen käytössä ja nyt syksyn aikana olenkin miettinyt kuumeisesti, mistä enää voisin säästää elämänlaadun kärsimättä liikaa ja onko meidän perheessä edelleen tarvetta sellaiselle nuukailulle?
Yhtenä päivänä tuumasin miesystävälle olevani aika halpa ja taloudellinen nainen pitää. Hällä meni hetki tajuta ja jouduin hieman avaamaan asiaa enemmän. Halpa nainen? Niin, en käytä mitään ylimääräisiä tököttejä kehooni, en käy kampaajalla, en meikkaa, en ostele uusia vaatteita, kenkiä jne. Eli rahaa minun ulkonäkööni ei kulu, en vaadi romanttisia illallisia ravintolassa, en matkusta koskaan minnekään, minulla ei ole maksullisia harrastuksia yms.
Elämässäni on melkoisen yksinkertaisia asioita, pelkistettyjä tuotteita ja ravintoa. Valmiita eineksiä karsastan, vaikka oman sairauteni myötä niihinkin on jouduttu turvautumaan. Siivoukset sujuvat yhdellä, kahdella aineella ja taloudellisuus istuu selkärangassa toimien ikäänkuin automaattiohjauksella.
Omalla kohdalla voin myöntää kuitenkin, etten koe jääväni mistään paitsi tai että olisin menettänyt elämässäni mitään, koska sellaisesta mitä ei ole kokenut, nähnyt ei osaa ihminen edes haaveilla ja esimerkiksi meikkaamattomuus nykyisin on oma valintani arjessa, joka jäi tavaksi. Vielä nykyisinkin on tavattoman hassua todeta jääneensä jostain perin tavallisesta asiasta paitsi, jos ja kun sellainen osuu omalle kohdalle ja totean ihmeissäni, ettäkö tuollainenkin on olemassa elämää/arkea helpottamaan? Kuluttamisessa omalle kohdalle pätee hyvinkin sanonta; kun on lusikalla annettu, ei kauhalla voi vaatia. 😉
