Masentuneita on kahdenlaisia. On niitä, joiden masennus ei missään tapauksessa näy ulospäin. He piilottavat sisäisen synkän maailmansa muilta ja kärsivät hiljaa omineen silloin, kun kukaan ei ole näkemässä. Ulospäin he esittävät kaiken olevan hyvin, jaksavat hymyillä aurinkoisesti ja auttavat toisia, elävät toisten tunteissa mukana myötätuntoisesti ja ”väsymättä”. Nämä masentuneet suojelevat läheisiään omilta tunteiltaan ja oloiltaan sekä ovat kaikessa hyvin epäitsekkäitä, ajatellen aina vain muiden parasta.
Sitten on niitä, joiden masennus näkyy, kuuluu ja tuntuu hyvin voimakkaasti ulospäin muille ihmisille. Nämä masentuneet eivät kykene nauramaan, elämään muiden kanssa iloissa ja suruissa ja ikävät ajatukset ja tunteet tarttuvat ympäristöönkin väistämättä. He eivät ole hiljaa, eivätkä peittele omaa sisäistä oloaan. Kaikki on kurjaa ja mikään ei koskaan ole hyvin. Itsekkyys näkyy kaikessa masentuneen elämässä ja sairauden taakse voi hyvin kadota ja olla vain saamapuolella ihmisten parissa.
Joku on joskus sanonut, kuinka masennus muuttaa ihmistä sisältäpäin. Masentunut Itsekäs ihminen oppii masennuksen kautta olemaan vähemmän itsekäs ja ajattelemaan enemmän muita, heidän tunteitaan, tarpeitaan jne. Masentunut epäitsekäs ihminen taas oppii ajattelemaan/kunnioittamaan enemmän itseään ja omia tunteitaan ja halujaan/tarpeitaan.
Edellisen kautta itse ymmärrän hyvin masennuksen tarkoitusta. Epäitsekkyys ja muiden ajattelu on liiallista ja masennuksen tarkoituksena olisi opettaa ihmistä ajattelemaan enemmän itseään, olemaan vähemmän epäitsekäs. Ja itsekkään ihmisen ollessa kyseessä, masennuksen tarkoituksena olisi oppia olemaan enemmän epäitsekäs, ajattelemaan muita enemmän.
Masennuksesta on onneksi viimeaikoina puhuttu enemmän, sitä on tuotu esiin enemmän. Kansantautihan se on, ainakin tilastojen valossa. Lääkkeitä määrätään ehkä liikaakin, aivojen kemiaa muuttamaan. Puhutaan ”onnellisuuspillereistä”. Ympäristötekijöistä ei puhuta, ei siitä, mikä on masennuksen taustalla yleensä. Monesti ihminen masentuu epäsuotuisassa ympäristössä, tilanteessa, jossa muutos koetaan mahdottomana ja näköalattomana. Kun elämästä häviää kokemus tarkoituksellisuudesta tai se on väärä, mukaan astuu vaivihkaa alakulo, joka muuttuu myöhemmin masennukseksi, ellei ajoissa tartu toimeen ja muuta omaa suuntaansa.
Masennus luonnollinen seuraus luonnottomasta. Suomalaiset ovat ahkeria masentumaan, vaikka maailmalla meidät tituleerataan maailman onnellisimpien joukkoon. Kuinka masentuneita muualla maailmassa sitten ollaankaan?
On totta, että masennus voi viedä kyvyn omaan elämänhallintaan, kykyyn tehdä työtä tai mitään muutakaan. Pahimmillaan masennus vie tilaan, jossa vain hengaillaan aivottomasti pahan olon ja synkkien ajatuksien velloesssa , ja ainoa päivittäinen toimenpide omassa maailmassa on wc-käynnit. Itse en tiedä, onko olemassa niin pahoin masennuksen alasajamia, ettei kykenisi käymään edes wcssä tarpeillaan. Onko vaipoissa kulkevia pelkkiä masentuneita olemassa? Tuskin ainakaan avohoidossa. Kaiken muun normaalin toiminnan masennus voi siis viedä katkolle.
Kuten kaikessa, vastuu omasta olosta on ihmisellä itsellään. Toki on olemassa ne asiat ja tapahtumat, jotka ovat ihmisen ohjanneet suohon. Liian usein masentunut jää loukkuun omiin ajatuksiinsa, jotka kiertävät samaa kehää ja ruokkivat edelleen ikäviä tunteita, ahdistuneisuutta ja lisää pelkoja sekä muita negatiivisia asioita. Vastuu ajatuksista on myös ihmisellä itsellään. Masennuksella on aina jokin viesti, jokin tarkoitus ihmisen elämässä. Se ei ilman hyvää syytä asustele ihmisissä.
