Suunnittelin joku päivä takaperin useamman päivän ruokamenyyn ja ostoksia tein sen mukaisesti sitten. Olipahan nopea kauppareissu kiirehtiessä, kun samalle reissulle piti ajoittaa myös nuoren vienti juna-asemalle.
Lähtiessä nuori oli sitä mieltä, ettemme ehtisi mitenkään ajoissa asemalle, tietäen omasta kokemuksestaan minun hitaan ja nautinnollisen kauppailun isossa marketissa. Vaan yllätin positiivisesti jopa itse itseni, kun alle puolessa tunnissa olimme jo ulkona menossa autolle ja aikaa oli reilusti jäljellä. Ja ostokset käsittivät siis melkein viikon ostot.
Yleensä, jos ja kun lähden kauppa-asioille, saan aikaa kulumaan toista tuntia ennenkuin olen kotona. Pidän siitä, jos voin etsiä tuotteita, vertailla ja lukea pakkausselosteet, siis jos ei ole kiire tai ihmisvilinä ympärillä.
Lauantaina päivän ateriaksi muodostui gluteeniton meksikolainen pata, tietyn merkin pussiruoka käsittäen kaikenmaailman lisä,-säilöntäaineet ja lisää vain vesi ja ruskistettu jauhe(n)liha. Lisukkeena oli raejuustoa, porkkanaraastetta sekä chilipalkoja sekä tietenkin sämpylää, kuka milläkin päällysteellä höystettynä. Otin tietoisen riskin padan kanssa, emme ole vuosiin kyseistä ateriaa syöneet ja päänsäryn mahdollisuus oli olemassa, selvisin kuitenkin ilman kipua eli jatkoon toistaiseksi siivouspäivän nopeaksi ateriakokonaisuudeksi sopii hyvin.
Sunnuntaina vuorossa oli keitettyjä kuoriperunoita ja smetanassa uitettua kanakastiketta. Reseptini on muotoutunut parinkymmenen vuoden aikana, ja jos ennenvanhaan jauhelihakastike oli perusruokaa, niin meille on tullut tuo kanakastike tilalle. Höysteenä porkkanaraaste ja tomaattia. Kastikkeeseen laitoin kokeilumielessä itsetekemääni tomaattivalkosipulisäilykettä ja oli oikein onnistunutta sekä kastike että säilyke umpioimalla tehtynä.
Maanantaina valmistin seitiä gluteenittomasti paneroituna uuniin kypsymään. Höysteeksi keitettyä kukkakaalimuhennosta ja punakaaliananasraastetta sekä tomaattisipulisekoitetta ja edelleen raejuustoa ja loput porkkanaraasteet. Miesystävä käytti vielä edellisen päivän keittoperunat, pilkkoen ne uuniin kalan vierelle korvaamaan kukkakaalin, jota hän ei jostain syystä ole oppinut syömään. Tämä ruoka olikin rasvaton, jos ei paneroinnin ruokalusikallista öljyä lasketa mukaan. Itselleni pilkoin lautaselle puolikkaan avokadon vielä.
Perjantain ruokaa en saa enää millään päähäni, mitä ihmettä söimme silloin? Ehkä pakkasesta otettua edellisen viikon gluteenitonta makaronilaatikkoa? Niin, niin se taisi ollakin. Miesystävä urputti minulle, kun en ottanut omaa luomuketsuppia, vaan maistoin lisäainehöystettä toisesta ketsuppipullosta.
Yksistä ja samoista raaka-aineista saa monenmonta erilaista variaatiota syödäkseen. Porkkana menee raasteena ja siihen saa vaihtelua ananaksesta, raejuustosta, punakaalista ja vaikka puolukoista. Porkkana on myös kiva lämmin lisäke kastikkeeseen pilkottuna tai perunoiden kanssa keitettynä. Yksi pieni punakaali riittää myös monille aterioille ja sitä voi porkkanan tavoin höystää eri elementeillä. Perunasta on myös moneksi, ja se sopii lihan, kalan, kanan kanssa erityisen hyvin ja on täyttävää ja riittoisaa.
Yhdelle päivälle olisi vielä keksittävä jokin ruokalaji, eli juuri ennen seuraavaa kauppapäivää syödään ja tehdään ruoka siitä, mitä kaapeista sattuu löytymään aineksia. Perunaa, ehkä? Kasvissosekeitto? Pakkasesta jotakin? Olen myös iloinen siitä, miten jo pieni suunnitelmallisuus säästää aikaa ja vaivaa sekä rahaa. Näistä eväistä söi 4-6 henkilöä vähän päivästä riippuen.
Olen itseni puolesta todella iloinen, pienen pieni virkeys ja ajatus pelaa niinkin paljon, että suunnitelmallinen kulutus onnistuu taas. Yksi todiste itselleni siitä, että pahin uupuminen alkaa olla takanapäin on jaksaa miettiä viikon ruokalista ja tarveaineet kauppalistoineen. Aivosumu alkaa hälvetä vihdoinkin. Pahimman uupumisen aikaan myös aivot tuppaavat tekemään tenän ja pitkäjänteinen aivotyöskentely tai jonkinasteinen suunnitelmallisuus kärsivät. Kirjaimellisesti sitä elää vain siinä käsillä olevassa hetkessä.
