Lukeminen on rakas harrastus ja parin vuoden ajan olen myös kuunnellut äänikirjoja. Aikoinaan saatoin ostaa kirjoja kotiin, sitä varten oli kirjahylly. Kirjoja löytyi parhaiten kirppareilta, yleensä etsiessä jotakin tiettyä kirjaa, melkoisen varmasti sen myös löysin. Olin myös ahkera kirjaston kävijä ja vanhimmat lapset todennäköisesti muistavat lapsuudestaan kirjastoreissut.
Tällä erää elämää olen luopunut lähes kaikista fyysisistä kirjoista ja niitä en myöskään kotiin kanna. Puhtaasti siitä syystä, etten enää omista kirjahyllyä ja sellaiselle ei ole edes tilaa meillä. Kirjat olivat kylläkin viimeisin asia, mistä luovuin ja edelleen hieman kaihertaa asia mielessä. Vaan, todellisuudelle en voi mitään. Tilanpuute on ikävä tosiseikka ja kotikirjastoni on nykyisin taskussani.
Lukuharrastukseni oli tauolla pitkään eron jälkeen. En kyennyt keskittymään lukemiseen ollenkaan. Toisaalta, asiaan saattoi vaikuttaa myös erään kirjasarjan huippuunsa hiottu maaginen maailma, jonka jälkeen mikä tahansa muu kirja tuntui tylsältä ja pitkäveteisen mielikuvituksettomalta kerronnalta.
Pääsin onneksi yli lukemisen ongelmistani ja asiaan on auttanut äänikirjat, joiden avulla sain palautettua intohimoni lukemiseen. Tekniikka ja sovellukset kehittyivät lukutaukoni aikana huimia harppauksia eteenpäin ja minäkin sain rohkeutta joitakin vuosia sitten kokeilla äänikirjapalvelua. En ole katunut ja maksan mielelläni kuukausittain kirjastosta taskussani.
Alkuun minun oli vaikea tottua vain kuuntelemaan äänikirjaa, yleensä nukahdin kymmenessä minuutissa riippumatta vuorokauden ajasta. Aloin sitten puuhastelemaan jotakin kotosalla ja yritin kuunnella samalla. Koin edelleen hankalana seurata kuunnellen kerrontaa ja melkein meinasin luovuttaa keskittymisen herpaantuessa liian hitaaseen lukunopeuteen. Nykyisin keskittyminen säilyykin äänikirjoja kuunnellessa lukunopeutta kasvattamalla. Olen nopea lukija ja ilmeisesti se ominaisuus ei häviä, vaikka kirjaa kuuntelee.
Pääosin olen siis kuunnellut äänikirjoja koiran kanssa lenkkeillessä ja kotona silloin, kun teen pitkäpiimäisiä kotiaskareita. Kevään edetessä huomasin kaipaavani käteen fyysistä kirjaa. Ilokseni huomasin keskittymiskykyni palautuneen niin, että voin lukea itsekin häiriintymättä muiden puuhastelusta samassa tilassa. Joten, olen viimeisen kuukauden aikana alkanut lukea puhelimen näytöltä kirjoja, olen niitä oikein ahminut menemään nauttien pelkästään siitä ilosta, että luen jälleen.
Äänikirjana kuunneltuna jokin teos saattaa kestää viikkokausia ja itse luettuna korkeintaan sen pari päivää. Alle viisisataa sivuinen teos tuntuu pieneltä alkupalalta jälleen, jonka luen melkein yhdeltä istumalta. Parasta on, että kokonainen kirjasto kulkee taskussa mukana, ei tarvitse jonottaa omaa vuoroaan saadakseen lukea suositun kirjailijan teosta, kuten ennen kirjastosta lainatessa.
Mitään erikoista suuntausta en ole lukemiseen/kuuntelemiseen huomannut. Ainoastaan kevyt hömppäkirjallisuus on poissa laskuista jostakin syystä. Olen yrittänyt lukea/kuunnella kevyttä kirjallisuutta onnistumatta siinä, jo ensimmäisten lauseiden jälkeen into laantuu ja alkaa tökkiä.
Mainitsemisen arvoisena pidän ilmiötä, joka erityisesti lukemisessa tulee ilmi. Kun saan päähäni jonkin aihealueen, mistä kiinnostun, niin myös lukemani kirjallisuuus liittyy samaan aiheeseen ja käsittelee siten samoja asioita, kuin itsekin pohdin ja aivan mahtavaa on, kun saa jonkin uuden näkökulman kirjan kautta pohdittavaksi.